Osa 4 - Satuhäät

Tässä näette Starberryjen talon tällä hetkellä. Vasemmalla on Ingan ja Ciran huone, oikealla kaksosten. (Unohdin muuten mainita Ciran uuden luonteenpiirteen viime osassa, se on paha.)

Cira oli saanut syntymäpäivälahjaksi kitaran ja harjoitteli sillä ahkerasti. Hän ihaili suuria rocktähtiä ja halusi jonain päivänä nousta myös lavalle. Nyt hänen taitonsa eivät vielä olleet kummoisetkaan, mutta silti hän harjoitteli mieluiten keskellä olohuonetta kaikkien nähtävänä.

Cira oli lapsena viihtynyt enimmäkseen yksin maalaten, mutta nyt hän toi ystäviä kotiinsa koulun jälkeen lähes joka päivä. Monet heistä tulivat uteliaisuudesta katsomaan miten he asuivat, koska Ciran vihreä iho oli pannut liikkeelle monenlaisia juoruja koulussa.

Varsinkin Limena oli esikoisensa sosiaalistumisesta onnessaan. Hän oli aina pitänyt ruoanlaitosta, mutta kahdelle oli turhaa kokata. Nyt hän sai valmistaa ruokaa  vähintään kolmelle, toisinaan jopa viidelle, jos Cira kutsui kylään monta ystäväänsä.

Koska Cira oli saanut olla kotona ihan tarpeeksi jo lapsena, lähti hän mielellään tutkimaan kaupunkia ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Eräänä päivänä Cira lähti puistoon tarkoituksenaan harjoittaa soittotaitoaan. Puistossa hän tapasi Sam Sekemoton, joka vaikutti mukavalta. He juttelivat jonkin aikaa, mutta Sam katseli Ciraa jotenkin oudosti, minkä vuoksi tyttö keksi tekosyyn lähteä muualle.

Cira ei kovin kauaksi Samista mennyt, vain puiston toiselle puolelle, jossa päätti aloittaa konserttinsa. Häntä oli tullut kannustamaan Veikko, vasemmalla oleva poika, joka oli Ciran paras ystävä. Kitaransoitto sujui jo ihan hyvin ja paikalle kerääntyi pikku hiljaa ihmisiä kuuntelemaan.

Samaan aikaan kotona Cycl0n3 ja Limena hyörivät askareissaan. Limena yritti saada puutarhansa kukoistamaan ja Cycl0n3 piti huolta Adinasta ja Audreysta. Kaksoset huusivat ja itkivät paljon, toisinaan ihan syystäkin, mutta useimmiten hauskuuttaakseen itseään vanhempien ryntäillessä heidän huoneeseensa ihmettelemään, mikä oli hätänä.

Illan jo hämärtyessä Cira jatkoi musisointia puistossa. Hän ei edes huomannut ajan kulkua ennen, kuin häntä alkoi paleltaa auringon laskiessa. Hän muisti, ettei ollut tehnyt vielä edes läksyjään, ja päätti käväistä vessassa ja lähteä kotiin.

Vessaan mennessään Cira oli ollut varma, että joku oli tarkkaillut häntä hänen kulkiessaan puiston läpi. Cira torui itseään peilin edessä yrittäen rauhoittua. Hän oli varma olleensa vain vainoharhainen, olihan hän lapsenakin vaatinut valoja pidettävän päällä hänen nukkuessaan, joten ei mikään ihme, että yksin oleminen pimeässä puistossa sai mielikuvituksen laukkaamaan.

Juuri kun Cira oli astumassa ulos, sisään käveli Sam, jonka kanssa Cira muisti jutelleensa aiemmin päivällä. Sam kertoi kuulleensa tytön puhuneen itsekseen vessassa. Cira kertoi syyn naureskellen, jolloin Sam ehdotti, että voisi saattaa Ciran kotiin, jottei tämän tarvitse pelätä. Cira sanoi kuitenkin pärjäävänsä ja hyvästeli Samin.

Lähtiessään kävelemään kotiin päin, Cira tunsi Samin katseen selässään. Hän ajatteli huvittuneena
kammoavansa tuota poikaa enemmän kuin pensaissa väijyviä roistoja.

Cira tunsi olonsa rauhalliseksi kävellessään kotiin, kunnes katuvalot jäivät taakse. Vain hetki sen jälkeen hän alkoi juosta päästäkseen nopeammin kotiin. Hänestä tuntui taas, kuin joku olisi vakoillut häntä.

Tytön onneksi paikalle saapui tuttu poliisi, joka oli heidän perheensä ystävä. Hän ihmetteli nähdessään Ciran juoksevan keskellä yötä pitkin katua ja ajoi Ciran vierelle ottaakseen hänet kyytiin ja viedäkseen kotiin. Aikuiselle Cira ei kertonut hulluista ajatuksistaan mitään, vaan kertoi olleensa
pienellä lenkillä ennen nukkumaanmenoa.

Kotona Ciraa vastaan juoksi Cycl0n3, joka oli huolissaan tyttärestään. Cycl0n3 piti tälle pitkän
saarnan kotiintuloajoista ja yksin kulkemisesta pimeällä. Cira mutisi mennessään sisälle, ettei ollut
huomannut kellon olevan niin paljon.

Ennen nukkumaanmenoa Cira päätti mennä vielä kuumaan kylpyyn unohtaakseen kaamean tunteensa seuraamisesta. Hän yritti vakuuttaa itselleen, että se tosiaan oli pelkkä tunne, mutta jossain alitajunnassaan hän tiesi, ettei se ollut niin.

Seuraavana päivänä vietettiin syntymäpäiviä; Ingan oli aika vanheta ja aloittaa koulunkäynti. Uudeksi luonteenpiirteekseen hän sai huumorintajuisen.

Heti kakunsyönnin jälkeen Inga meni kuistille, josta löysi isosiskonsa tuijottamasta tyhjyyteen. Inga yskäisi saaden Ciran palaamaan takaisin tähän maailmaan. Sen jälkeen he juttelivat loppuillan, Ingaa nimittäin jännitti ensimmäinen koulupäivä ja hän halusi tietää, mitä siellä joutuu tekemään. Cira kertoi hänelle mielellään saaden ajatuksensa taas kerran muualle viimeiltaisesta.

Aamulla Cira oli noussut ylös aikaisin saadakseen läksyt tehtyä. Hän ei pystynyt keskittymään yhtään kehitellessään päässään pelastautumissuunnitelmia hullun vakoilijan varalta.

Lopulta Cira totesi mielessään, että hänestä itsestään tulee pian hullu, jos hän ei lopeta asian pähkäilyä. Hän soitti Veikolle ja he sopivat tapaavansa koulun jälkeen. Ciran oli pakko kertoa jollekulle, joka lohduttaisi häntä!

Ja hetken päästä Cira ja Inga lähtivät kouluun. Inga halusi istua siskonsa vieressä, josta oli turvallista
katsella koulubussiin nousevia uusia luokkatovereita.

Myös Limenan äitiysloma oli ohi, ja taas oli aika palkata lastenvahti huolehtimaan lapsista työpäivän ajaksi. Tällä kertaa paikalle saapui Miro Karjula, joka huolehti kaksosista esimerkillisen hyvin.

Koulun jälkeen Cira meni Veikon luo kertoakseen huolistaan. Veikko yritti piristää apean näköistä tyttöä, mutta epäonnistuttuaan hän kysyi oliko tällä kaikki ihan hyvin.

He istuutuivat sohvalle ja Cira kertoi pojalle kaiken. Veikko kuunteli ja lohdutti, ja Ciralle tuli heti parempi mieli. Koko juttu ei tuntunut enää yhtään niin vakavalta, joten Cira kiitti poikaa ja lähti kotiin, hän oli nimittäin luvannut auttaa Ingaa ensimmäisissä kotiläksyissä.

Kotiin päästyään Cira tunsi olonsa todella kevyeksi. Hän auttoi siskoaan niin kuin oli luvannut. Inga halusi tehdä läksynsä välttämättä kylpyhuoneessa, jossa oli lattialämmitys. Kummankin piti oikein pinnistellä keskittyäkseen, koska tänään illalla olisi isot juhlat, heidän vanhempiensa häät!

Myös Limena oli asiasta innoissaan. Hän oli viime viikot lukenut kymmeniä kirjoja ja lehtiä, joissa kerrottiin häistä. Häät olivat se juttu, mitä hän eniten oli odottanut elämältään maapallolla. Hän saisi olla kaikkien ihastelun kohteena kauniissa kermakakkumekossaan ja sitoutua loppuelämäkseen rakastamaansa mieheen. Limena oli käyttänyt valtavasti aikaa ja rahaa saadakseen juuri oikeanlaiset satuhäät.

Cycl0n3 taas oli yhtä innoissaan, kuin ketä tahansa mies. Hän oli miettinyt häitä tasan viisi minuuttia valitessaan pukuaan. Cycl0n3n mielestä yksi sormus ei saisi hänen suhdettaan Limenaan muuttumaan millään tavoin, ilman sitäkin hän rakasti Limenaa. Mies kuitenkin näki, kuinka innoissaan Limena oli asiasta, ja aikoi tehdä kaikkensa tehdäkseen tästä päivästä täydellisen.

Ennen vieraiden saapumista Limena meni juhlapaikalle tarkistamaan, oliko hän varmasti muistanut kaiken. Hän katseli ympärilleen hymyillen ja mietti hänen unelmansa käyvän tänään toteen. Ennen hän oli vain saanut katsella muiden häitä tietokoneen ruudusta valovuosien päässä itse tapahtumasta, mutta nyt hänellä olisi omat häät tässä ja nyt.

Häiden alkaessa vieraat saapuivat juhlapaikalle ja ilo oli ylimmillään. Kaikki ihastelivat koristelua, morsiamen kauneutta ja ennen kaikkea hääparia, joka oli yli kymmenen vuoden seurustelun ja neljän lapsen jälkeen halunneet luvata rakastaa toisiaan loppuelämänsä ajan.

Valitettavasti yksi vieraista joutui lähtemään kesken juhlien hieman pidemmälle matkalle. Se ei kuitenkaan pahemmin latistanut juhlatunnelmaa.

Lopulta sormukset vaihtuivat...

...ja tuore aviopari suuteli toisiaan onnellisena.

Vieraiden lähdettyä kotiin juhlat jatkuivat vielä perinteisen hääyön merkeissä...

Miten vanheneva pariskunta selviää pienten lasten kanssa? Ovatko Ciran pelot sittenkin totta? Lue se seuraavasta osasta!



Kommentit ovat aina tervetulleita!